KUUSI OSAINEN FUUGA






Varhaisin kuin aamun sää,
utu laaksoon välkähtää
Tuuli lehvissä jo lentää
kel on lentimet, se lentää
(Joseph v. Eichendorff)




    Kuva: Fuuga (T.Yli-Rajala 1995)





                                                                                                                                                                     
Ja äkkiä on ilta, on hieno, impressionistinen häivähdys todellisuudesta. Siitä totuudesta jonka ymmärtäminen on ihmisen osa ja kirous. Kaikista luomakunnan olennoista vain ihminen muistaa eilisen ja tuntee huomisen, ihmisellä on järki joka osaa laskea todennäköisyydet. Minä olen aina pitänyt tuota Quasimodon runoa osoituksena siitä, miten myötätunto ja empatia kuuluvat ihmisolennon tuntemuksiin. Quasimodon runo on kuin yöperhonen, joka suuntaa lentonsa kohti valoa ja palaa siihen. Siitä heijastuu ihmisen tuska ja ehkä myötätuntokin. Vai heijastuuko sittenkään?

Quasimodo oli runoilijana hermetisti, hän edusti suuntaa joka tavoitteli hämäryyttä ja luok-
sepääsemättömyyttä. Säkeet eivät voi muuntua proosan tavoin ymmärrettäviksi, arkipuheessa
runon olemus hajoaa. Tulkinnan ongelma on verrattavissa yritykseen kuvata Johan Sebastian
Bachin kuusiosaisen fuugan säveltämistä siihen, että  pelaisi kuusikymmentä erää shakkia silmät sidottuina ja voittaisi joka pelin.

Ja äkkiä on ilta kuvaa hetken tilannetta, ja sen todistusvoima on kuolevaisen ihmisen tajunnan kätköissä. Se on eksistentiaalinen sense datum, lopun tietoisuus lohduttomassa yksinäisyydessä. Nykyhetken kokemus on kaikki,  mikä on varmaa ja todellista tässä ja nyt, sanoi Wittgenstein ja
juuri se tekee meistä ihmisiä. Tuo lopuntietoisuus on ristiriidassa kritinuskon kanssa, joka korostaa sitä, että tietoisuus jatkuu fyysisen kuoleman jälkeen. Materia kahlitsee ja vapautuminen siitä merkitsee että kaikki on mahdollista ja todennäköistä. Ei ole aikaa eikä paikkaa. Mitättömällekin kuvitellulle todellisuuden pohjalle mielikuvitus voi kehrätä uusia kuvioita. On olemassa vain virtuaalista materiaa.

Jokainen yksin maan sydämellä, auringonsäteen lävistämänä. Ja äkkiä on ilta. 
Sillä minun ajatukseni eivät  ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni.
(Jesaja 55:8)