H O U S U T   R Y P Y S S Ä

Kun ääntiöt on likvidoitu

kuulemme kerakkeiden kuoron

(S.J. Leciä mukaillen)

Joku työtovereista valitti kerran, että häntä oli pilkattu tuottamat-toman työn tekijäksi. Verovaroilla toimeentulevaksi yhteiskunnan elätiksi, joka ei missään muussa työssä tulisi toimeen. Minä lohdu-tin häntä, että älä piittaa lukutaidttoman typeryksen mielipiteistä. Niin on minuakin haukuttu, vaikka olen työskennellyt monissa tehtävissä muuallakin kuin siinä johon pilkka kohdistui.

Tunsin joskus insinöörin, joka kohosi firmassaan korkealle johtavaan asemaan. Häntä ihailtiin ja kunnioitettiin, hänen perheensä osallistui paikkakunnan silmää tekevien juhliin ja kutsuihin. Hänellä oli merkittäviä osakkeita ja tärkeitä ystävyyssuhteita. Poliitikot pyrkivät häntä hännystelemään ja itsenäisyyspäivän juhlissa hänelle myönnettin mitaleita. Mies osallistui kotikaupunkinsa kehittämiseen niin, että istui kaikissa tärkeimmissä johto- ja toimikunnissa. Hänen mielipidettään kysyttiin ja hän ratkaisi usein riita-asiat päättämällä mihin tie vedetään ja mitä tehdään jätteille, mitä polttoainetta käytetään ja kuka valitaan vuoden missiksi. Siitäkin, kuka katkai-see juhlallisesti uuden kadun yli vedetyn juhlanyörin ja ketä toimittajat kuvaavat edestä ja takaa. 

Parilla sanalla sanoen: tämä insinööri oli yhteiskunnan napamies. Sitten tuli päivä, jolloin paljastui solmu suhteista ja kytköksiä joihin viaton mies oli sotkeutunut. Hän oli auttanut pulaan joutunutta ka-veria ja allekirjoittanut paperin jolle oli ripoteltu korruption hyvän-makuisia siemeniä. Parvi mediakorppeja lehahti hänen kimppuunsa ja siinä meni sitten hyvä maine. Kaikki paikalliset hyeenat ja ulko-puoliset besservisserit kuhisivat tapauksen ympärillä ja vuosien myötä kehittyneet ystävyyssuhteet katosivat. Entiset tutut käänsivät päänsä ja hän joutui eroamaan herraklubeista, lopulta myös työstään. 

Joitakin vuosia ehti kulua kun hän eräänä päivänä eksyi minun työpaikalleni. Sehän oli tuo tuottamaton ja verovaroilla ylläpidetty norsunluutorni. Vanhana ystävänä hän avautui minulle ja kertoi katkeran tarinan ihmisten empatian puutteesta ja kasvottomasta kateudesta. Hänen kannettavakseen oli sälytetty entisen herra-plutoonan kootut synnit. Mies oli masentunut ja epätoivoinen, sillä mikään ei ollut enää palautettavissa.  

Saanko antaa neuvon? Minä kysyin.  Sinullahan on kesämökki järven rannalla.  Ota koira mukaan ja lähde onkimaan. Kun istut veneessä, ja koho kelluu, ajattele mitä miettivät kalat. Koira makaa rantahietikolla pää käpälien välissä ja tuijottaa uskollisesti sinua. Kaikki on hyvin kun muistat, että valtaistuimella painuvat housut aina vähän ryppyyn. Niilläkin, jotka sinua nyt ylenkatsovat.