MAIJAN SYLISSÄ 

Lain kirjain pitäisi lisätä aakkosiin

(Stanislaw Jerzy Lec)

Olimme juuri aikeissa astua hotellin ovesta aulaan, kun ovimies kysyi minulta: oletteko samaa seuraa?

- Minä olen, vastasin päättävästi. Mutta tuosta toisesta en kyllä tiedä.

Viittasin vaimoon, joka seistä kyhjötti siinä vieressä neuvottomana.

Paikalle riensi jostain mies jolla oli lippalakki ja siinä vielä leuka-hihna. Hän kaapaisi matkatavaramme mukaansa ja lähti kuljetta-maan niitä hissin suuntaan. Hei mies, mitä te teette, minä kiekaisin. Ne laukut ovat meidän. 

Vaimo oli jo asioinut vastaanotossa ja suunnisti avainkorttinsa kanssa hissiä kohti hänkin. Minä esitin vastalauseen kontinkielellä, koska olimme nyt ulkomailla eikä siellä ymmärretä suomea vaikka kysymys on unionin virallisesta kielestä. Kaikki tähänastinen sananvaihto olikin käyty englanniksi, jota hallitsen skottiaksentilla. Sitten paikalle tuli kypäripäinen brittipoliisi, joka kohteliain sanakääntein ohjasi minut kadulla vartovaan poliisiautoon. Meillä päin niitä sanotaan mustiksi maijoiksi, mutta hallitus on tämän nimityksen nykyään kieltänyt rasistisena. Siispä selvyyden vuoksi ilmaisenkin asian niin, että minut toimitettiin maijan syliin poliisin toimesta. Jouduin viettämään yön sellissä, jonka ajan poliisi käytti tutkimalla  minun yhteyksiäni Pohjois-Irlannin ja lähi-idän tapahtumiin. Epäilivät terroristiksi, vaikka olen mielestäni varsin viattoman näköinen. Rikosrekisteriä  minulla ei ole. Yksi muistiin merkintä on Stasin arkistoissa, kun rajapoliisi pysäytti minut tunne- lissa joskus Berliinissä 1980-luvulla. Hän epäili, koska näki minulla kapitalistisen parran. Rajoitinkin ulkomaanmatkojani sittemmin niin, että kävin vain kerran voita ostamassa Haaparannassa.  Siitäkin matkasta jouduin laatimaan raportin, koska se kesti toista vuorokautta ja matkaa kotoa kauppaan oli rouvan mukaan vaivaiset 30 kilometriä.

Aamupäivällä huomenissa palasin samaisella värittömällä maijalla hotelliin, jossa minut otettiin nihkeästi vastaan. Kävi ilmi, että uusi vaimoni, tämä jälkimmäinen, oli poistunut hotellista jo varahin niskojaan nakellen ja vienyt mennessään minun käteisvarani. Nykyinen vaimo sen sijaan soitti minulle älypuhelimella ja puhui älyttömyyksiä. Se onkin tapa, joka eniten meidän hektistä, mutta tasapainoista avioliittoamme horjuttaa. Hän rauhoittui vasta sitten, kun lupasin kustantaa hänet ulkomaanmatkalle Haaparantaan. Pu-

huin suurieleisesti ulkomaista, mutta jätin mainitematta siis niinku, että Haaparanraan.