OLIN EILEN              LHYTTÄ  PROOSAA

Urheilua vähäsen

                                      

Olin eilen hyvin mietteliäällä tuulella kun kuljin golfkentän ohi. Sattui niin, että joku siellä löi raskaalla mailalla kevyttä ja heiveröistä pallo-parkaa, joka vikisten ja räpiköiden lensi minua lähellä olevaan pöheikköön.

Hupsista minä sanoin ja sieppasin pelokkaan pallon talteen. Sujautin sen takin taskuun ja

viheltelin vanhaa iskelmää, sitä samaa jota

 Arjakin joskus hyräili: Luonasi jos oisin.…

En minä vaan ole mitään palloja nähnyt, vakuutin parille äijälle jotka sitä minulta epäluuloisina kyselivät. En ole ollenkaan kiinnostunut palloista, tähdensin heille. Eikö teillä parempaa tekemistä ole kuin juosta pallon perässä? Minua ei vähääkään kiinnosta noin joutava ajanhaasku. Juosta nyt pienen pallon perässä ja pukeutua tuollaisiin vetimiin. Eikö teillä muuta neuvoa ole saadaksenne huomiota ja kunnioitusta osaksenne tässä yhteiskunnas-sa? ja lippalakki vielä silmillä. Jotkut tekevät työtä sen eteen ja jotkut käyvät murtokeikoilla, mutta mitä vielä! Te täällä vaan vouhkaatte yhden pienen ja viattoman pallon takia. Häpeisitte, raavaat miehet!

He jatkoivat matkaa maastoa tähyillen. Tuli mieleen että etsivät kuin miinaharavalla ja puhelivat matalalla äänellä keskenään. Arva-tenkin minusta, jonka epäurheilijamainen olemus ei heitä miellyttänyt.

Kun ehätin golfkentän luota kaupungin kadulle, kaivoin pallon esiin taskusta ja selitin sille, että nyt koitti hulvaton vapaus. Ei tarvitse enää hy-väksyä epäoikeudenmukaista mailalla hakkaa-mista, voit jopa sättiä heitä kaikesta nöyryy-tyksestä jota olet osaksesi saanut.

Mutta olinhan minä hämmästyksestä sanaton, kun kuulin pallolta totuuden. Mie haluun ta-kasin golfkentälle, se vinkaisi minulle ja taisipa irvistääkin häijysti. Mie oon golfkentän kingi, eikä ne nyt tiijä mitä tekisivät kun minua ei löy-dy. Ne on ihan neuvottomia ku ne on tottunu vaan tuottavaan työhön. Siis palloiluun.

Olin vähän närkästynyt ja heitinkin kiittämät-tömän pallon takaisin kentälle. Ilman halki len-täessään se vielä sätti minua tuottamattoman työn tekijäksi. Mee sie siitä vaan takasin sinne suojatyöpaikkaas ja jätä tärkiämmät asiat osaaville, se vielä vinkui.

No, mikäpä siinä auttoi. Palasin takaisin töihin pyyhkimään pölyä kirjojen kansista ja asette-lemaan niitä aakkosjärjestykseen, kukin omas-

sa tärkeässä luokassaan. Sitä sanotaan kirjaston

 hoitamiseksi, joka on ihan tuottamaton ja  jou-

 tilas työ verrattuna palloilla pelaamiseen ja pää

-oman sijoittamiseen. Yritin palauttaa mieleeni

 muita suojatyössä elämäntyönsä tehneitä, mutta

 mieleen ei palannut muita kuin jokunen kirjaili-

ja ja taiteilija sekä vallankumous mies, joka on

 paennut pakkotyötä omasta kotimaastaan.

Mutta pahimpia ovat ne, joiden ainoa aikaan saannos on antiikin perinnön pelastaminen ny- kypäiville asti. Joutavaa, täysin tuottamatonta puuhastelua.   (2019, 2026)

25.05.2019 18O LUKIJAA

Asia: Niin typerää on jaaritella, parasta on vaieta ja haukotella. (Wilhelm Busch