S Ä I K K Y   L I N T U

Säikky lintu

Herättyäni aamulla söin pikaisesti aamupalan. Se koostuu kupposesta teetä ja kuivasta korpusta jota lääkäri on suositellut. Hänen mielestään olisi syytä laihdutella, joten vähärasvaiset korput kuuluvat siis nykyisin ruokavalioon. Aamupalan jälkeen avasin ulko-oven ja lähdin määrätietoisesti askelta-maan työhön. Menen sinne aina kävellen, koska matka ei ole pitkä. Muistelin sitä miten Gogol puuttui Ivan Jakolevits  Antonovin elämään. Pysähdyin hetkeksi niille sijoilleni ja kertasin mielessä Gogolin sanat: näin ollen alkaakin olla jo selvää, miten Ivan Jakolevits Antonov loi uransa.

Hän alkoi sen muistaakseni virastossa niin kuin minäkin.

Siitä huolimatta, että minulla on varma ja vakaa työsuhde sekä arvostettu virkailijan asema, tunnen joskus epävarmuutta. Tälläkin aamukävelyllä kohti virastoa olin kuin säikky lintu, joka pyrähtelee ja pysähtyy tuijottamaan kadun reunavallia. Mikä tuo on?  Tohtineeko tuota vähän nokkaista? Tarkempi tarkastelu paljasti kuitenkin, että kysymyksessä oli jonkun mieltään osoittaneen terroristin heittämä tyhjä tupakkiaski, mutta tuskin sentään pommi. Vaan jos sitä vähän nokkaisen, heti saan koko liberaa-lin naakkaparven kimppuuni. Ihmisten täytyy saada vapaasti roskata. Lienee siis parempi jatkaa vain matkaa ja olla asiasta hiljaa. Kun nyt puhun nokkaisusta, tarkoitan toimenpiteen symbolista puolta. Ei pidä puuttua pikkuasioihin, sehän vasta vapautta on!

Vaiteliaisuus oli huono ratkaisu, sillä vasemmalta, kulman takaa käveli rinnalleni konsultti, joka odotti minulta kunnioittavaa käytöstä. Nostin siis hattua ja huomenten jälkeen hän yllättäen kysäisi: eikö meidän olisi nyt syytä kiivetä vihdoin tuohon puuhun? Hän viisoi kadun varren lehmusta, jonka rungosta tihkui kellertävää mahlaa. Arvasin heti, että kysymyksessä oli koepallo. Virastossa oli ylem-mällä taholla päätetty tarkistaa minun solidaarisuuteni yhtiön pyrkimyksiä kohtaan. Neuvova kon-sultti oli pantu asialle.

Mitäpä tässä muutakaan, minä hänelle vastasin, ja niin me yhteistuumin ryhdyimme valmistautumaan ylöskiipeilyyn. Hän tarttui ensimmäisenä tukevaan alaoksaan ja minä autoin miestä nostamaan oikean jalkansa puunhaarukkaan. Kun hän ehti jo pari oksaa ylemmäs, ojensin asiakirjasalkun hänelle ja nyt konsultti olikin jo ehtinyt löytää leveän istuimeksi sopivan haarakkeen. Näin kun hän alkoi kattaa sy-lissään olevalle laukulle eväsleipiä. Tule hyvä mies mukaan, hän minua houkutteli. Täällä me voim-me istua rauhassa koko työpäivän ja antaa palttua yhtiön tulostavoitteille. Punnitsin ehdotusta puolelta jos toiseltakin. Enhän minä voinut jättää kotiväkeä epätietoisuuden valtaan ja vielä vaikka nälkää näkemään. Oli pakko sopeutua yhtiön etuun ja johtoportaan bonuksiin. Oli pakko käyt-
täytyä.    

Ja sittenpä oivalsinkin, että olin nyt ratkaisemassa Ivan Antonovits Jakovlevin ongelman siitä, miten ansiokas ura luodaan. Lähdin päättäväisesti jatkamaan matkaa kohti työmaakonttoria. Jätin hämmen-tyneen konsultin puun oksalle syömään eväsleipiä ja toivotin hänelle hyvää päivänjatkoa.
(2020)