AH MA NAURAN 

(Bianca Castafiore)

                                               

                                                  Kuva: Ruska (Kerttu 2019)

Puhutaan että nykyaika on vapauttanut ihmiset uskontojen ja ideologioiden orjuudesta. Eihän se ole totta. Suuri osa ihmis-kunnasta elää entisillään, mutta länsimaiden ”valistunut” väki kulkee nykyään liekanaru kaulassa. Sen liean toisessa päässä on liike-elämän kaupallinen ohjaaja, joka vetää lemmikkejään asiakkaita haluamaansa suuntaan. Ne kun vapaina pyrkivät juoksemaan siksakia ja ottamaan vainun väärästä suunnasta. Älkää tosikot hermostuko, tämä on allegoriaa eli vertauskuvaa, ei realismia. 

On paljon verkkoja joihin kalat uivat. Hämäyksen vuoksi niitä vaihdetaan ajasta ja paikasta toiseen, mutta päämäärä on aina sama. Osta meiltä ja osta meidän tuotteitamme vaikka et niitä tarvitsekaan. Siksi osta, että se on trendikästä ja ostoksilla voit osoittaa, että kuulut muita parempaan yhteiskuntaluokkaan. Koska sinulla on varaa hintaviinkin tavaroihin, ja ellei ole, niin sinulla on luottoa pankissa, jonka johtokunnissa nuo liekanarujen haltijat istuvat.

Nyt joku tietysti ajattelee että tuohan blogin kyhääjä on ilmiselvä kommari kun tuollaisia suustaan ulostaa. Ei sekään pidä kutiaan, sillä kysymyksessä on ihan hapan konservatiivi, jolla on sama ongelma kuin vitsien mukaan Väyrysellä. Tämähän kysyi muistaakseni lääkäriltä, että voiko vitutukseen kuolla. Anteeksi Paavo, ei millään pahalla. Päinvastoin, olen sitä mieltä että politiikan rankkitynnyriin on hyvä ripotella joskus vähän vaikka hiivaa. Olet ihan jees. 

Vaan kyllä minua tuo liekanarussa juokseva juppien ja vähälahjaisten lauma jurppii. He tapetoivat asuntonsa seinät valkoisiksi ja ostavat uusia valkoisia kalusteita, koska se on trendikästä. He pukeutuvat kulloistenkin muotioikkujen mukaan ja istuvat kahviloissa ja kapakoissa joilla on mahdollisimman typerä vieraskielinen nimi. He lipittävät viinejä, vaikka kylmää kevytmaitoakin on saatavilla. Lapsilleenkin he ostavat vain merkkivaatteita ja opettavat heidät tavoilleen. Merkkien palvonta on oire aivojen rappeutumisesta.

Olisipa jossain huumorintajuinen ravintolan omistaja joka antaisi kapakalleen nimeksi vaikka Hevonkuusi. Se piristäisi puhelintie-dusteluja, kun joron teillä oleva mies vastaisi vaimon kysymykseen: missä sinä taas luohaat? 

Tuo samainen porukka tyhjentää viisaan isoisänsä kirjahyllyn ja kantaa sen paperikeräykseen. Hyllyyn asetellaan kippoja ja kappoja, ehkä urheilupalkintoja. Seinille ripustetaan vanhoja perhekuvia tai kaupasta ostettuja värikkäitä brosyyreja. Enää ei kelpuuteta tauluksi edes sitä entisaikojen suosikkia, joka oli venevalkama lammen rannalla. Tai tappelevat metsot. Tai mummon kutoma ryijy.

Voi voi, kyllä boomereilla on paljon valittamisen aiheita. Minä en kuulu edes niihin, koska synnyin jo ennen boomerien kultakautta. Vaan turha niistä vaivoista on puhua. Täytyy ottaa mallia .eteläiseltä Pohjanmaalta, jossa isäntä sanoi sairaalle akallensa notta älä sinä turhia rutaja! Ei krannin muorikaa ruraannu vaik oli kroppa kipiä. 

Ps.: Vanhan Ilmajoen seurakunnan alueella ei sanottu mä tai sä, vaan minä ja sinä. Taivutus oli minoon tai moon, sinoot tai soot jne. Mäkätys on levinnyt Pohjanmaalle Satakunnasta ja Hämeestä.

Merkkivaatteet. Murteet.