sunnuntai 30. elokuuta 2026

 Moraali             Lyhytproosaa

        

                                                               

Rahvas käy kusella, herrat heittävät vettä. Mo-raalin vartijat keksivät kiertoilmaisuja, koska eivät halua puhua rahvaan kieltä. Sukuelimistä on erilaisia ilmaisuja paljon, mutta niitä ei voi käyttää,  ja Ihan oikein! Ne ovat  moraalin var-tijoidekin mielestä syntiä. 

Minun mielestäni syntiä ei ole sana, vaan se mi-ten tiedetään tuon sanan vaikutus ihmisiin ja sil-ti sitä käytetään. Sana luo"syntisiä" ja  rumia mielikuvia, se johdattelee kuulijannsa väärille urille. Niin typerää on liikaa laverrella, on paras vaieta  ja haukotella,  opetti meitä Wilhelm Busch.

Hannu Salama joutui oikeuteen Jumalan pilkas-ta kun kuvasi ihmisten tekopyhyyttä.Kuka voi väittää, että kaikkivaltias Jumala on niin avuton, että tarvitsee hurskaat asianajajat ja tuomarin puolustamaan itseään? Pahin pilkkaaja on tuo-mari. Hänen itsensä tulisi olla pilkan kohde.

Tuli syntinen mies ja puhalsi pölyn kuvalta

kaikkien vuosien jälkeen ikoni näki tänään valon


Ilta laski huurut puihin, vedet pysähtyivät

Kellot soivat

Ja tuhannet synnittömät,

piirsivät sädekehää kuvan pään päälle


On minulla ollut hauskaa elämän varrella. Olen nähnyt ja kuullut, myös itse kokenut. Epikuros oli oikeassa:

Nautinto ei ole syntiä, vaan sen kieltäminen on. Kaikessa on hyvä muistaa  kohtuuden vaaka, sen lukema ei saa vaipua miinukselle. Hymy ja nau-ru kuuluvat elämään.

Niin myös myös kahden ihmisen rakkaus.. Se on henkilökohtainen tunne, jonka vain nuo kaksi tuntevat. Nautinto on mauste, joka ryydittää elämän keitosta. Siitä voi puhua vapaasti ja siitä saa kirjoittaa selvällä kielellä ilman häveliäitä ja tekopyhiä kiertoilmaisuja.

Epikuros sanoi: Mikään ei riitä hänelle, jolle riittävä on liian vähän.


Harmaus edeltää valon syntyä, tasainen hämärä


niin kuin muisto, tai pelon varjo. Syksy tuoksuu


 lunta ja männyn pihkaa, hiljaisuutta.


Pilvi silmissä katson omaa varjoa paperilla


mustia kirjaimia, ja muistan


Olet kulkenut tästä yksin ohi eilen


tyhjä huone ja hiljaisuus, Varpusella

 oljenkorsi, maa huokaa on raskas

Askelissa keinuivat puut, avattu pilvi

Kuinka voisin enää hengittää?

Kesän varjo kulkee kattojen yli

että puu kasvaisi


Ja niin minä muistan taas.

kunnia sinulle, joka annat ajan 

parantaa murheet ja menetykset. 

Kunnia sinulle elämäni valoisista

hetkistä, sydämen kirkkaasta onnen tunteesta


(2026)

















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti