MATKALTA  ROSEMARYN  LUO

Kuuletteko  änkytyksen? 

se on kerakkaiden kuoro, kun

ääntiöt likviditu.

Stanislaw,Lerzy Lec

 Kuva; Katynin luutnantti.   T.Yli-Rajala

Näyttelykuva, hiili. Vaasa 1988

Ikkunasta katsoin kun juna lähestyi pysäkkiä. Kokosin matkatavarat mukaan ja astelin vau-nusillalle. Siellä joku pitkä mies nojasi vaunun oveen, ja meille kehkeytyi kiinnostava keskus-telu. Onko matka mihin, kysäisin mieheltä. Ri-koin hiljaisuuden, jonka minun saapumiseni oli saanut aikaan. Hän mulkaisi ylimielisesti ja sy-tytti mahorkan. Mieshän on vakoilija, minä ajat-telin ja vedin henkeä. Hänellä oli vasen käsi hou-sun taskussa, siis selvästi liipaisimella.

Jatkoin nihkeästi alkanutta keskustelua. On täs-sä taas pidellyt ilmoja. Sadekuuro yllätti, niin o-len ihan märkä yltä päälä. Onneksi Rosemaryl- lä on kokemusta terveyskeskuksesta. Hän pesi siellä vainajia aina kun niitä ilmaantui.

Ja kukahan tämä Rosemary on, saanen kysyäni mies sanoi ja yskäisi viranomaisesti. Hän on mi-nun kihlattuni, minä vastasin ylpeänä.

Tapasimme viime kesänä tangomarkkinoilla ja hän hullaantui heti minuun. Vaikka eihän se mi-kään ihme ole, jatkoin vielä merkitseväti. Kam-pasin vähän jakausta.

Minä olen muusikko, mies esittäytyi jo vähän ys-tävällisemmin.Vasemman housunlahvin seutuvil- la kohoili parabellumin kahva. Näin sen mytyn ulkomuodosta hyvin. Mies hymyili ja alkoi hy-räillä sitä baritonisooloa Shadow of your smile. Sehän taisi olla Gerry Mulliganin soolo. 

Minun teki mieli vessaan, mutta juna hidasti nyt vauhtia ja lähestyi pysäkkiä. Jo kaukaa näin Ro-semaryn huitovan tervehdystä. Hämmästyin ko-vin, kun hän lähestyi tuttavallisesti muusikkoa- 

Mennään heti rokkifestivaaliin, Rose intoili. M-ulla on liput kaikille ja sinähän tämän maksat, hän vilkaisia minua ohi mennen.

Siinä hän käveli muusikon rinnalla ja hymyili minulle kauniisti.

Tanssilava oli metsän keskellä. Jo kaukaa kuului ulina ja paukutus, mikä häiritsi kuuloaistia. Pai- kan päällä näytti kuin olisimme saapuneet kanni baalien kevätkarkelohin, vaikka oli syksy. Joku siellä kiekui kaula ojossa ja meno oli riehakasta, Osa porukasta seisoi kuin halvaantuneena ja o-jensi käsiään tervehykseen. Sieg Heil? Se oli sel-vä joukkopsykoosi. Kukko pöyhistelee ennen kuin kiekuu, minä ajattelin.

Mitä? Onko tämä joku NSDP.n tilaisuus, tiedus-telin lemmenparilta.

Muusikko oli nyt päässyt elementtiinsä. Sormet tanssivat cembalon hampailla, häntä heilui tah-din, jalka polki pedaalia. Mikä olikaan soittajan soitellessa  kun virittäjä oli kadonnut jäljettö-miin?

Krouvikansa polki, nosti tekojalkaa, ruostehäly kauas kalkkaa. Soittajan oli sormissa se jokin, ja autiolla maalla Salvador suitsitti palavaa kirah-avia. Rosemary näytti vähän vaivautuneelta, mi-nä vielä enemmän.

Katsoin biletystä. Täälläkö tuo Rose päiviänsä kuluttaa?

Mestari vain päätään vatkaa, metrin pitkää tuk-kaa nakkaa. takin helmat maata laahaa, hymy kumahampaat paljastaa. Hei hulinaa, soitto täs-sä kapakassa aina kannattaa. (1966)

(Pienoisromaani, käsikirjoitus katkelma 30.11.1966-

Mahdollisten lukijoiden iloksi olen polttanu  sen)

Salvadddor Dali omisti kyseenalaisen kirahvin.