SHIVA JA PIANON SOITTAJA
. Symbolismia ja epäriimillisiä runoja
Roihu. AKvarelli, Kerttu Maria 2020
Olen melkein yhdeksänkymppinen ja nähnyt taas unta.
Herään ja näen että naisella on pitkät tummat hiukset.
Hän huohotaa tanssin jälkihuumassa ja kumartuu
oikomaan lyhytta helmaa. Orkesteri palaa tauolta ja
soittajan luiset sormet alkavat tanssia pianon hampailla
. Nainen nousee ja lähtee taas pois, nuottiavaimien lomitse
soljuvat vihreät kuukivet. Shiva hymyilee minulle. jolle
on sanottu, ettei ole sopivvaa kun vanha äijä näkee unia.
Minä näen, haluan nähdä ja ajatella vapaasti.
Shiva tanssii niityllä kukkia sirottellen ja nostaa helmaa,
minä tunnen Botticellin hengityksen poskellani ja muis-
tan kaikki unohdetut hetket .Soittajan kädet liikkuvat
kuin baletn itanssijalla, käsi heiluu tahdin, jalka polkee
parkettia. Joku kuiskii hyvin arkisia asioita vaatteista, rin-
noista ja korvarenkaista.Kuuluu etäisiä ajatuksia ja kuis-
kuiskailuja, myös huokailua. Improvisoinnin soinnuista
piano kutoo vihreän hunnun, sonetille ketju ketjutetut sa-
nat.
En enää näe, mutta luulen, että se on Baudelairen kevätöi-
inen uni. Se kieppuu tuuless vähän. ja minä raotan toista-
miseen silmiä.
,
Hän pysähtyy hetkeksi keskelle lattiaa ja katsoo minua
pilkallisesti. Minä olen liian vanha. Pianon ääneltä ei ku--
kaan voi kuulla kuiskutuksia.
Autiolla maalla Salvador suitsittaa palavaa kirahvia, forte
forttissimo. Minä keskityn tähän hetkeen, muistan kehoi-
tuksen carpe diem.
Tässä minä istun, ja ajatukset kuin ruoho
kasvavat hitaasti
peittävät maan ja silmät
kunnes on vaikea hengittää,
eikä mitään enää puutu pelosta
että hukun johonkin mitä en tunne
Mikä on soittajan soitellessa kun virittäjä on kadonnut
jäljettömiin, Shiva sanoo ja hymyilee.
Se hymy pelottaa minua. Ruoho alkaa kasvaa korvista ja
silmistä.Hän nyt katoaa ja minä jään taas yksin.
(1967, 2026 )
ASIA: Baudelaire.
Kehotus vai kehoitus. Diftongi on kauniimpi.
¨
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti