AINA JOSKUS    

                                                                                                    Suopursu    kukkii         

Aina joskus on hyvä lähteä ulos ja sulkea televisio.

 Uutiset masentavat. Kun niitä kuunte-lee, mielen val

 taa epätoivo. Mihin ihminen on kadommut, onko hä-

 nen tilalleen tullut robotti,  jonka  silmissä kiiltää ra-

ha ja typrät ulkomaan matkat,muoti ja tekniikan

 palvonta.

No, näinhän se on aina ollut

Kävelen kadulla ja katson lehmuksia. Renard oli oi-

keassa. Puut hyvälevät toisiaan pitkillä oksillaan.Ne

 haluavat kertoa, että kaikki ovat läsnä. Ne ovat kuin

sokieat ,jotka tunnuselevat ympäristöään koska eivät

muita näe.

Osaan jo katsella ohikulkevia pilviä, osaan myös seis-

tä paikallani ja osaan melkein vaieta.

Joku on tulossa vastaan. Kävelee suoraan pahki, ja

näyttä tutulta.Tiedän, että hän kuoli jo kolme kymtä

vuotta sitten.Väistää ei tarvitse,koska hän astelee mi-

nun lävitseni enkä tunne mitään. Onko än  menossa

siihen opiskeluaikojen boksiin, jossa kippasimme o-

lutta? Meiltä molemmilta oli mennyt  tentti pieleen ja

 hän kertoi minulle kokemuksistaan asuntolassa. Nyt

 meillä ei ollut mitään puhuttavaa. Ei tarvinnut edes

pysähtyä tervehtimään.

Kuulin hänen jälkeensä jättämän sksofonisoolon. Sä-

vel oli Glen Millerin I know Why.Ääni etääntyi ja

käännyin katsom«n taakse. Alkoi ripotella vettä, nos-

tin kaulusta pystyyn ja  aloin viheltää samaa säveltä.

 Vuosia sitten olin taitava viheltäjä, soitin sitä tenori

saksofonilla. Byt se tuntui vaikealta.Ajattelintaas

 kerran, että minä elän  sateen ropinassa, vanhoissa valo-

kuvissa, tuulesssa ja  entisaikojen papereissa, yhä harvem-

vemmin ajatuksissa .Mutta minä elän teisssä. Jotka minua

vihaavat ja rakastavat.

Palasin kotiin ja huomasin että muutolivat lähteneet. <vee-

ra töihin, lapset kouluun. Päivän lehti lojui pöydällä avoi-

mema Veeran jäljiltä, Silmiin osui kuolinilmoitus. Hän

 jota muiitelin kävelyllä, oli  kuollut viikko sitten. Ei siitä 

 ollut kolme kymmentä  vuotta niin kuin luulin. Muistoti-

laisuus ol tänään. 

Asia: Glen Miller.