HAI DII HAI DUU



Historian prosessi on palamisprosessi
(Novalis)

Sotilailla oli sammalenvihreät asepuvut, herneenpalon muotoiset lakit ja konepistoolit, joiden piiput roikkuivat vatsan päällä maata kohti. Soratieltä kohosi sakea pölypilvi, Miesten askeleet olivat väsyneitä ja ilmeet kyllästyneitä. Jälkijoukkona surisi  kävelyvauhtia kirjavaksi naamioitu maastoauto.  Minä ja velipoika seurasimme etääntyvän jonon loppupäätä. Sen kärki oli jo kaartanut syrjätielle ja peittynyt tihenevään metsään. Korvissa soi vielä hetken aikaa etääntyvän marssilaulun käsittämättömät sanat. Hai dii hai duu hai daa, haai dii hai duu haidahhahhaahaa.

Vaaralta kuului laukauksia, siellä oli niiden ampumarata. Veli päätti oikaista metsän läpi kiemurtavaa polkua pitkin paviljongille, jonne tiesi marssijonon kiertävän tietä pitkin. Jos sattuisi vaikka poro vastaan, sitä voisi huitaista risulla ja juosta piiloon pensaiden taakse.

Rinne kohosi jyrkästi. Polku kiemurteli laakeiden kivien ohitse ylemmäs. Laukaukset kaikuivat nyt jo terävinä. Kohdassa, jossa polku koukkasi suuren kiven taitse  näimme poron, joka seisoi hievahtamatta, pää pystyssä ja sorkat eteenpäin sojottaen. Sitä ei jääty tuijottamaan vaan ryntäsimme ohimot jyskyttäen polulta tiheään pensaikkoon, puunrunkojen taakse piiloon. Poro karahti liikkeelle ja hävisi kahisevien sammalten tuprutessa sen takaraajoista tummina möykkyinä.

Me kyyristeltiin vielä hetken pensaikossa ja tarkasteltiin ympäristöä. Poroa ei enää näkynyt, mutta kauempana, kallionkielekkeen lähellä liikkui mies. Hahmo kulki kyyryssä ympärille vilkuillen ja lähti sitten juoksemaan polkua kohti. Sillä oli jotakin kädessä ja sen kasvoilla oli ilme, joka puudutti meidät kauhusta jäykiksi. Näytti kuin juoksijan silmät olisivat laajentuneet ja miehen hampaiden välistä kuului kähisevä läähätys. Askeleet kumisivat kalliorinteellä, multa vieri paakkuina luiskahtelevien jalkojen alta.

Hahmo katosi polkua pitkin alas rinnettä Kiirunan talorivejä kohti. Makasimme kauan hiljaa. Jalat ja kädet puutuivat ja me yritettiin hieroa niitä.Laukaukset kajahtelivat taas kimakoina sarjoina, sammal kostutti housut polvien kohdalta märiksi.  Veli nousi ja vilkuli varoen ympärille. Uteliaisuus veti häntä nyt kielekkeelle josta mies oli lähtenyt. Se oli askarrellut siellä salakähmäisesti, kaivanut maata ja vilkuillut ympärilleen.

Lähestyimme arasti paikkaa jossa näkyi nyt selvät jäljet sammalissa. Puolukanlehtien lomassa kiilsi pistoolin hylsy, jonka veli kumartui poimimaan talteen. Älä turhaan vikise, hän sanoi minulle. Lähtään kohta kotia. Maata talloessa näimme valkoisen käden, joka pilkisti sammalten alta pensaiden katveessa. Se kasvoi maasta ja sen viisi sormea harotti koukistuneina, kuin valmiina kouraisemaan ohikulkijaa nilkasta.

Kauhu piti meidät hetken aloillamme, kunnes mielenkiinto voitti järjettömän pelon. Veli astui lähemmäs ja nosti sammalia syrjään. Niiden alta paljastui pää, jonka ohimosta norui tahmea verivana. Kalmon silmät olivat auki ja ne näyttivät tuijottavan lasisina taivasta. Honkien vihreät latvukset humisivat vinosti eri puolilta haudan yli, taivaanlakea kohti.

Saksmanni. Veli peitti ruumiin kasvot ja käden hätäisin liikkein. Nyt ei enää haluttanut lähteä paviljongille katsomaan ammuntoja ja keräilemään hylsyjä sorakentältä. Meitä kuvotti messingin haju, joka tuntui nenässä vielä kun juostiin rinnepolulle ja suunnattiin Kiirunan taloja kohti. Tuntui kuin joku olisi harpponut raskain askelin perässä ja huohottanut korvaan. Kun päästiin turvalliselle soratielle talojen luokse, veli pysähtyi ja heitti hylsyn metsään. Se sirisi lentäessään ilman halki.

Minä ajattelin pakenevaa miestä ja aikuisten kuiskuttelua jostakin alppijääkäristä jota etsittiin. Oliko näillä asioilla jotakin tekemistä toistensa kanssa. Sanoivat että sakut tekevät kohta lähtöä ja pelättiin mitä sen jälkeen tapahtuu. Puheet kietoituivat päässä toisiinsa kuin tahmea hämähäkinverkko, johon metsässä saattoi äkkiä törmätä.

Oli aika palata kotiin, mutta siitä vihreästä hai dii hai duu miehestä sammalten alla ei uskallettu hiiskua kenellekään.  (2019)