AJATUSTEN RIKKARUOHO
Tässä minä istun, ajatusten rikkaruoho kasvaa ja peittää hitaasti maan ja silmät. On vaikea hengittää, koska mikään ei muutu, eikä mikään estä hukkumasta rikkaruohojen mereen. Siihen, mitä ajattelen,
ja minä ajattelen paljon.
Tulevaisuuden kaledoskooppi pelottaa ja heittää varjon
Seisomme portailla,sinä ehdotat että kertoisin itsestän kaiken, ja että sinä teet samoin joskus tulevaisuudessa, kauan sitten.
Minä ajattelen, että jotain jää jälkeen, halkaistu hymy, sanojen kuoret ja olemisen pelko niiden taakse.
Tämä on yö, kuu hiipii katolla ja minä kyllä tiedän ettei tulevaisaisuudessa ole mitään, mitä ei voisi odottaa
Tulevaisuus on tässä ja nyt, me olemme kadonneet menneisyyteen.
Jäljelle jää vain halkaistu hymy, sanojen kuoret ja tuntematon eksistenssi, olemisen pelko. Muistot joita tuuli riepottaa
Ja minä sanoin sinulle: väistä valoa, sillä sinun varjosi on taakka pimeydelle, sen ydin. Se mikä piiloutuu sinuun.
Mutta minä elän vielä sateen ropinassa, vanhoissa valokuvissa ja entisaikojen papereissa
joita tuuli riepottaa,
Yhä mnä elän myös ikääntyneissä muistojen portaisa , ja mietin
Miksi en voisi elää vuodenajoissa, uneksia talviyöt ja herätä kevään valoon. Nähdä vieläkö on lunta
(2026)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti